torstai 18. lokakuuta 2012

hermoilua ja selityksiä

iik, ääk, apua, tättärää ja kaikki muut sanat on nyt käytössä. Mulla on huomenna mopon teoriakoe ja musta tuntuu että mää pian reputan sen jollain yksinkertasen typerällä väärin vastaamisella. Stressitaso +10 tällä hetkellä. Mää näin jo viimeyönä painajaista kuinka vastaan yhden kysymyksen liikaa väärin ja mut huuhdotaan viemäristä alas. Luojan kiitos että se oli unta, ainaki toivottavasti..

Oon koittanu kovasti harjotella että koittaa nyt vaan hengittää syvään sitte huomenna ja ihan rauhassa tehä se koe, hätäileättä sitä himputin aikarajaa. Räääh!

vielä muutama päivä niin minä ja DT valloitetaan kadut, toivottavsti.. :D

Jos sitä kuitenkin lähtis vähän koiran kanssa tuulettumaan ettei tuu riippuvuutta tästä koneesta. Ajokaista.com  on ollu mun paras kaveri tänään. Teoriaharjoittelua siis. :D Ens viikolla pitäsikin sitten varata koiralle täydennysrokotusaika. Sitten muutama viikko ja mätsärikehät kutsuu. Mää voisin hehkuttaa vaikka kuinka sitä miten Remun keskittymistaso on noussu tässä puolen vuoden aikana.

fiksu ilme jälleen..

Oon muuten huomannu kuinka suuren suuri vaikutus eläinten kanssa tekemiseen oot sinä itse. Ennen olin jotenkain sisältä hermostunut ja tuntui että hermostun eläimelle turhaan jossain kun se ei "tajunnut". Nykyään tiedostan sen että _minä_ olin se joka teki virheen siinä ettei neuvonnut tarpeeksi selkeästi. Tämä pätee eläimeen kuin eläimeen. Oli sitten koira taikka hevonen. Nykyään koitan hillitä minkäälaisen suuttumuksen eläinten kanssa. Hengittää kerran syvään ja jatkaa. Kurittamalla väärin omaan hermostuksensa helpottamiseksi ei saa kuin pahaa aikaiseksi. En ole sen kannalla etteikö rajoja laiteta ja komenneta. Ne vain tulee tehdä oikella hetkellä ja napakasti. Jos hevosetkin tappelee , ne älähtää tai potkaisee mutteivät jää kyttäämään toisiaan kostamisen ilosta. Se tilanne meni jo ohi. Tätä koitan soveltaa eläinten kanssa toimiessa. Pitää silti erottaa koetellaanko rajoja vai oliko tehty asia vahinko. Se vaatii paljon oman silmän harjoittamista, ja vain olemista eläinten ja niiden käyttäytymisen kanssa, mutta siinä oppii. Loppujenlopuksi, eläin tarvitsee ennen kaikkea määrätietoisen johtajan.






1 kommentti: