maanantai 10. syyskuuta 2012

mene ja koe

Hei vaan! Täällä syksyisen harmaata maanatai-päivää vietellen puolimetrinen läksykirjapino vieressä. Tämä on tätä arjen luksusta. No ei vaan ihan kohtalainen päivä tänään on ollut. Niin ihan kivojakin juttuja kun taas ei niin kivojakin.

Reilu kuukausi niin vois päästä ajeleen :) sitä odotellessa.

Koulussa oli jotenkain koko päivän kauheen nuutunut ja vetämätön olo. En tiedä miks mutta tänne kirjottaminen yleensä auttaa. Koko päivä sisälsi vain kolme kaksoistuntia. Äikkä on mukavaa, mutta neljä viimistä ; fysiikka ja saksa. Huoh.. Niitten päättymistä vain rukoilee ja oottaa kotiin pääsyä. 

No ei se täälläkään aina ole herkkua. Eilen koko porukka oli ylhäällä jotenkain väärällä jalalla. Jostain syystä meidän keittiönpöydän kannesta oli lähtenyt viiden sentin kokoiselta alalta lakka. Siitä isä veti pulttia. Kaiken lisäksi meillä ei ollut viikonloppuna muita kotona kuin minä, joten ette varmaan arvaa ketä syytetään. Pöytä kun oli viimekesän remontin jäljiltä uusittu ja ei ollut mikään halvin. Mulla ei oikeasti ole harmainta hajua mistä se olisi voinut tulla mutta kun kaikki muut syyttää niin kiva siinä on olla. 

Koulun jälkeen kun koitin jututtaa vuorokauden puhumattomuuden jälkeen isäukkoa ja kerroin tuosta mätsäri jutusta, niin sehän oli viimisen päälle kyllä vastahakoinen. En kuulemma oo kouluttannut sitä tarpeeksi hyvin. On totta että meidän remulla on helposti päällekäyvä luonne muttei se milloinkaan tosissaan ole agressiivinen. Enkä myöskään ole harjannut kuulemma sen turkkia pitkään aikaan mutta kun koitin sanoa että se on muutama päivä sitten harjattu niin ei sitten voida enää kuunnella kun selitetään veljelle että kuinka se pääsee helsinkiin tässä syksyllä. Miehet aina valittaa kun naiset on hankalia muttei tuo miesten ajatuksenjuoksu oo kyllä aina niin ihailtavaa tuokaan.

Juttelin tässä yhden ystävän kanssa facebookissa jonka kanssa tultiin siihen päätökseen että aion harjoitella kuin kaistapää ja siinä sitten on isäukolla kattomista kun tulen 50kilon koiraruokasäkki kainalossa kotiin. Näin kaveriani lainaten.

Nyt kun olette kuunnellut valittamista aivan riittävästi vaihetaan vähän aihetta. Tämän ylläolevan kirjoittaminen kuitenkin sai mun oloa paremmaks niin en nähny syytä olla kirjottamatta.,


Kohta kuitenkin eessä taas 4h-kerhoa. Otan kameran mukaan kun menään poimiin mustikoita  sinne lähimetsään. Sen jälkeen ois tarkotus tehdä mustikkamaitoa ja pakastaa loput jos joskus tehtäis mustikkapiirakaa. Miun mielestä on hirveän kiva kun kerholaiset ite tykkää hirveesti metsäillä ja olla ylensäkkin ulkona eivätkä ole tyylillä "ei mennä ulos, ollaan vaan sisällä" -tyylillä. :)

Taidan nyt kuitenkin alkaa suunnata itseni mustikkametsää kohti. Se on morjens! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti